Kiireitä!

Viime aikoina on ollut niin kiirus kouluhommien kanssa että bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle.

Näitä kiireitä jatkuu melkein jouluun saakka, joten vastaavaa hiljaisuutta saattaa esiintyä nyt joulukuussakin. Sitten joulun jälkeen alkaakin rennompi jakso, kun pääsee harjoitteluun, ja uusi vuosikin tuo oman motivaation elämäntaparemonttiin, joten silloin viimeistään päästään takaisin tuttuun postaustahtiin.

Liikuntaspurttikaan ei ole alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta täytyy katsoa josko tänään saisi vähän pidemmän kävelyn tehtyä illasta.

Palaillaan kuitenkin huomenna viikon yhteenvedon kanssa :)

-Kaukaa Kaunis

Uusi tavoitepalkinto

Kuten aiemmin jo mainitsin, ei seuraava tavoitepalkinto houkuttelekaan minua kuten se joskus aiemmin houkutteli.

Olin siis luvannut itselleni ripsienpidennykset kun pääsen seiskalla alkaviin lukuihin. Tuohon on enää jäljellä reilu kolme kiloa.

Ripsienpidennykset tuntuvat tällä hetkellä todella epäkäytännöllisiltä, koska ripsienpidennykset sopisivat itselle ehkä enemmän kesälle. Ja jostain syystä en jaksaisi nyt huolehtia sellaisista. Plus opiskelijana minulla ei olisi varaa käydä niitä koko ajan huollattamassa, joten ilo olisi rahamäärään suhteutettuna aika lyhytkestoinen.

Eli uutta tavoitepalkintoa vaan kehiin! Koska tuo seiskaluku menee mitä luultavimmin vasta ensi vuoden puolelle, ajattelin että mikään ei ole sopivampi tapa aloittaa uusi vuosi kuin ilmottautua jollekin kurssille!

Mielessä pyörii erilaiset liikuntakurssit, kielen opiskelut tai mahdollisesti musiikkiin liittyvät kurssit.

Nyt loppuvuodesta kurssitarjontaa alkaa näkymään, ja toivottavasti sieltä löytyy joku itselle sopiva.

Onko teillä suositella mitään liinkutalajia joita te olette harrastaneet kurssiluonteisesti?

-Kaukaa Kaunis

Vaatteet valehtelee

Oon huomannut viimeaikoina hassun jutun.

Kun katson peiliin näen kokoni hyvinkin erilailla, riippuen onko minulla vaatteet päällä vai ei.

Eihän tämä ole minulle mitenkään uusi juttu, koska ainahan sitä on vaatteilla kyennyt "korjaamaan" ja peittämään tiettyjä kohtia kehossa, mutta nyt tämä ero on minusta melko suuri.

Matkaa normaalipainoon mulla on vielä 8,8 kg, ja silloin mä olen normaalipainon ihan yläpäässä, eli tiputettavaa vielä riittää. Tavoitepainoon on jäljellä 11 kg. Pidän tota normaalipainoa nyt kuitenkin eräänlaisena "terveellisenä" painona, eli normaalipainon rajoissa ollessa koen että olen ja näytän terveeltä.

Miten tämä heijastuu tällä hetkellä peiliin katsottuna, on se, että jos mulla on vaatteet päällä, saatan jopa erehtyä luulemaan että normaalipaino on lähempänä kuin se oikesti on. Jos mulla taas on vähemmän vaatetta, ajattelen että normaalipaino on paaaljon kauempana kuin se oikeasti on.

Illalla kun makaan kyljellään sängyllä ja tunnen kuinka paljon sitä läskiä vielä siinä vatsassa roikkuu, mietin että ei kymmen kiloa riitä mitenkään edes vatsan läskeihin. Siksipä mä olenkin viimeaikoina miettinyt että miltäköhän mä sitten oikeasti näytän normaalipainoisena, ja omat mielikuvat ovat varmaan aika väärät tässä asiassa. Paljonkohan mun pitää tiputtaa että pääsisin siihen pisteeseen mikä mielikuva mulla on tavoitteestani? 20 kg?

Noh, en ala nyt muuttamaan tavoitteita, katson sitten miltä tuntuu kun nyt näihin tavoittesiin pääsen. Ja tiedostan toki senkin että tää painonpudotus vaikeutuu koko ajan, koska koko ajan on vähemmän mitä tiputtaa.

Tässä pitää nyt siis löytää se kultainen keskitie kun peiliin katsoo. Ei saa olla liian tyytyväinen tähän olomuotoon, mutta pitää kuitenkin olla ylpeä siitä minkä on jo saavuttanut.

Mitäs te muut meinaatte kun peiliin katsotte? :)

-Kaukaa Kaunis

Kuvavertailua

Heips!

Tässä olis nyt vähän tätä luvattua kuvavertailua.

Laitetaas alkuun tämä kuukauden vertailu, missä kiloja on lähtenyt se 1,8 kg. Ja siltä se näyttääkin:

Sitten vähän vanhempaa ja huomattavampaa eroa:

Musta tuntuu että seuraavan kerran laitan näitä vertailukuvia kun jotain eroa on oikeasti huomattavissa.

-Kaukaa Kaunis

Painopäivitys

Ookei, tänään oli taas aika astua vaa'alle, ja olin ilosesti yllättynyt:

Eli miinukselle päästiin! Kahdessa viikossa pudotin siis -600g mikä tarkoittaa -300g/vko tahtia. Mä olen tyytyväinen!

Enää 3,3 kg että pääsen seiskalla alkaviin lukuihin. How crazy is that?? Tajusin tossa että sillon on myös seuraava tavoitepalkinto, jonka oon merkannut ripsienpidennyksiksi, mutta nytten kun asiaa ajattelen, en kyllä sellaisia tällä hetkellä halua. Pitää siis katsoa jokin toinen palkinto tuohon kolmen kilon päähän :)

Helpotti kyllä kun ei tosiaan tullut plussaa. Oon koko tän mun elämäntaparemontin ajan kauhulla odottanut sitä päivää kun sen plussan joutuu tänne laittamaan, mutta toistaseks niin ei ole käynyt, onneksi!

Vertailukuvia laitan huomenissa, koska tänään ei vaan enää jaksa.

-Kaukaa Kaunis

Viikko 47

Pidetääs tää yhteenveto lyhynä.

Maanantai: Kävelylenkki, 1 h  9 min, 7,5 km
Tiistai: -
Keskiviikko: -
Torstai: juoksulenkki, 38 min, 4,5 km
Perjantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: kävelylenkki, 1 h 56 min, 11,3 km

Aika ankeeta.

Oon myös syöny mitä sattuu.

Palataan huomenna painon ja kuvien kanssa.

-Kaukaa Kaunis

Liikuntaspurtti

Huomenna alkaa taas neljä viikko kestävä liikuntaspurtti. Josko ne kinkkukilot sais pudotettua jo ennen niitten saamista, niin voi joulun hyvällä omallatunnolla ottaa rennommin.

Tarkotus olisi siis liikkua 6 h/viikko tai yhteensä 24 h koko neljän viikon aikana.

Itse lasken tähän ns. suunnitellut liikunnat, eli koulumatkat ym. en laske kuuteen tuntiin.

Nyt on kyllä tosi hyvä että spurtti alkaa, koska tämä viime viikko meni niin persiilleen kun vaan voi mennä.

Mutta tästä on hyvä nousta, ja lähteä taas liikkumaan kunnolla!

Liikuntaspurttiin on osallistumassa useampia bloggareita, mutta jos kiinnostaa lähteä kokeilemaan tällästä haastetta, tulkaa kaikki mukaan vaan! Viimeksi perustettiin heiaheiaan oma ryhmä spurttilaisille, ja sinne saa kaikki tulla! :) Mut löytää heiaheiasta nimellä Kaukaa Kaunis, ja voin kutsua sitten kaikki innokkaat tuohon ryhmään.

Manna Masuhan koko liikuntaspurtti-idean alunperin keksi, ja hyvä että keksi! :D

Illalla tulee sitten viikon yhteenvetoa, mikä onkin historian yksi surkeimmista.

-Kaukaa Kaunis

-15 kg

Viime viikolla pompin vaa'alla niin kauan että sieltä näky tää:

83,6 kg raja meni rikki, mikä tarkoittaa sitä että olen laihduttanut jo huimat 15 kg,

Tein jo kauan sitten tavoitepalkinnot, ja yksi niistä oli juurikin tämä -15 kg, jolloin sain luvan törsätä kampaajaan. Ja minähän törsäsin!

Virallinen punnituspäivähän on vasta ylihuomenna maanantaina, ja vaikka kävinkin jo tuolla 83,5 kilossa, olen äärimmäisen tyytyväinen jos tilanne viime punnitukseen olisi edes plusmiinusnolla. Mutta sen näkee sitten maanantaina.

Tänään kävin siis kampaajalla vaikka en ole varma olisinko sitä enää "ansainnut", mutta en lähde nyt nipottamaan pienistä.

Tässä olisi siis kampaamoreissun tulosta: Ekana ennen ja tokana jälkeen -kuvat.

Eli vähän tuli vaaleempaa raitaa ja sitten kerroksittain leikkausta. Samalla otettiin huonot latvat pois, ja nyt on hiukset silkinpehmeät! Kuvissa ero ei ehkä näy niin selkeesti, mutta nää on paljon raikkaammat ja ilmavammat :)

-Kaukaa Kaunis

Inside out

Tintti heitti mulle haasteen, jossa tutkiskellaan itseä vähän positiivisemmasa näkökulmasta. Tässä se olis:

Haaste on helppo ja ihana: kerro haasteesta omassa blogissasi ja listaa kuvan  alle vähintään viisi (5) asiaa, sisäistä tai ulkoista, joita todella rakastat itsessäsi - tai ainakin haluat oppia rakastamaan, jos et siihen vielä pysty <3  

 - Lady Puntti

Eli viisi asiaa josta tykkään itsessäni. Koska minun itsekritiikkini kohdistuu lähes aina fyysiseen olemukseeni, haastan itseni keksimään madollisimman monta ulkoista asiaa josta tykkään itsessäni.

1. Silmät. Oon aina tykännyt mun silmistä, koska ne on kivan vihreät, ja erittäin helppo meikata kivasti.

2. Hiukset. Mulla on vaaleat, pitkät ja vahvat hiukset, jotka saa näyttämään kivalta suht pienellä vaivalla. Oon aikanaan blondannut ja kokeillut muita vaalean sävyjä, mutta hiukset ei siitä onneksi minnekään kadonneet, ja oma väri, eli tämmönen tumma vaalea on ollut helppo saada takaisin ja juurikasvua ei tule. Mutta lauantaina on kampaajakäynti, ja silloin näihinkin saadaan vähän lisää eloa! :)

3. Jalat. Monet on täällä blogin puolella kehuskelleen kun mun jalat on kapeat. Kyllähän näistä läskiä löytyy, mutta se on kuitenkin jakaantunut niin tasasesti että jalat on aika sopusuhtasena pysynyt. Ja toisekseen, mun jalkalihakset erottuu jotenkin todella selvästi, jopa ennen kuin aloin juosta, ja nykyään varsinkin.

4. Kehonrakenne. Mä en ole varma olenko mä nyt omena vai tasapaksu päärynä, mutta tykkään kuitenkin siitä kuinka sopusuhtaisesti olen nyt laihtunut, ja keskivartaloa lukuunottamatta alan näyttämään jo ihan ihmiseltä :D

5. Anteliaisuus. Laitetaas nyt tämmönen itsekehujuttu loppuun :D. Tykkään siitä kuinka antelias olen. Jos en käytä jotaina asiaa/vaatetta ym., annan sen eteenpäin jos tiedän että toinen tarvitsee tai ilahtuu. Toinen on ruoka: jos joku on kylässä tai nähdään kaupungilla ym. kutsun kaverin syömään. Olen myös monesti järjestänyt ihan kunnon illallisia missä olen tehnyt esim. välimerellistä ruokaa, intialaista ym. ja tarjonnut ruoat isommalle porukalle. Nyt joulunaikaan on ihanaa alkaa miettimään täydellisiä lahjoja ystäville ja perheelle, ja paras tunne ikinä on se, kun joku aukaisee lahjapaketin, ja oikeasti ilahtuu siitä mitä sieltä sai. Ja laitetaas vielä aika, annan aikaa myös ystäville heidän sitä tarvitessaan, ja olen myös vapaaehtoistyössä tukihenkilönä, sekä teen paljon vapaaehtoistyötä seurakunnassa.

Ugh. Minä olen puhunut.

-Kaukaa Kaunis

seliseli

Alkuviikko ei ole mennyt kovin hyvin.

Päätin pitää hieman höllemmän viikon liikunnasta, koska ensi maanantaina alkaa taas neljän viikon liikuntaspurtti (ketkä lähtee hei messiin?). Ajattelin siis että jos ottaisi vähän rennommin niin jaksaa sitten kunnolla spurttailla. Noh, löysäilyksi tämä onkin sitten mennyt ruoankin suhteen.

Hirveästi on tehnyt kaikkea mieli (syytän lähitulevaisuudessa häämöttäviä menkkoja) ja tuntuu että koko ajan pitää itseltä kieltää mielihalut pois. Ja eihän se toimi pitkällä aikavälillä. Olin jo menossa mäkkäriin, sitten päätin että ostankin donitseja ja sipsejä, ja kaupassa kierrellessäni mukaan tarttui puoli litraa jäätelöä ja kanansiipiä.

Eilen sitten illasta vierailin pakastimella tiuhaan tahtiin, ja mikäs siinä The Big Bang Theoryä katsellessa ja jäätelöä syödessä. Aluksi päätin ottaa "maltillisesti" vain kolmasosan jäätelöstä. Pian purkista oli jäljellä enää rippeet, ja nekin tuli syötyä jo tänään loppuun.

Kanansiipiin en ole vielä koskenut, mutta nekin tulee syötyä tässä joku päivä. Mutta ehkä niiden kanssa voisin harjoittaa oikeasti maltillisuutta.

Tää on niin epäreilua että kerran kuussa tulee tämmönen hirveä mässäysfiilis, ja siinä koittaa sitten selvitä pää veden pinnalla. Ja mä tiedän, seliseli, mutta muutoin mulla ei ole ollut mitään ongelmaa jättää herkut kauppaa, mutta annas vaan kun menkat lähestyy niin sieltä ne sipsin huuteloo ihan eri tavalla.

Noh, kunhan ei tulis plussaa kun maanantaina vaa'alle astun. Mutta ei sekään sitten maailmanloppu ole, varsinkin kun tietää että sillon on aika turvotukset päällä.

Tää oli tämmönen naiseusangsti-postaus, joka kannattaa jättää omaan arvoonsa. Eihän tässä mikään kiire ole kun elämäntapamuutos on kyseessä. Mutta kun mä haluan kaiken hetihetiheti! :D

Toivotaan nyt kuitenkin parempaa loppuviikkoa.

-Kaukaa Kaunis

p.s. AINII! Sain varattua ajan kampaajalle! Eli mun -15 kg palkinto tulee täytäntöön! Kävin siis siellä vaadituissa kiloissa ennen tätä mun mässäysfiaskoa, joten niistä luvuista saa enää haaveilla. Mutta se ei estä mun kampaamoreissua kyllä millään tavalla :)

Viikon 46 yhteenveto

Viikko taas mennyt ja on aika katsastaa miten viikon aikana on tullut liikuttua.

Olkaa hyvä:

Maanantai: vesijuoksu, 1 h
Tiistai: juoksu, 38 min
kävely, 50 min, -484 kcal
Keskiviikko: juoksu, 30 min, -377 kcal
Torstai: -
Perjantai: vesijuoksu, 30 min
Lauantai: käsitreeni salilla, 1 h 11 min, -529 kcal
Sunnuntai: 10 km juoksu + kävelyä, 1 h 32 min, -1225 kcal

Vaikka liikuntaspurtti päättyikin jo viikko sitten, on tahti pysynyt samana. Tällä viikolla liikuin yhteensä 6h 11 min. Ihan hyvin siis, ja olen tyytyväinen.

Ruokailut ovat tällä viikolla menneet hieman penkin alle, koska pidin pienen herkuttelu viikonlopun, kun kaveri tuli yökylään ja leivoimme mutakakkua. Mutta ei kaduta! Tässä on vielä viikko aikaa ennen seuraavaa puntarikertaa, joten eiköhän tässä jotain saada aikaiseksi.

Tällä hetkellä muuten tuntuu kropassakin siltä että jotain on tullut tehttyä. Tänään juoksin kympin, ja jalat huutavat hoosiannaa, ja eilisaamun käsitreeni salilla on myös vienyt veronsa tämän päivän käsivoimista. Autuasta! :)

Ensi viikolle onkin suuret suunnitelmat, saa nähdä miten toteutuu.

-Kaukaa Kaunis

Kymppi!

Mä juoksin tänään elämäni ensimmäisen kympin!

Täällä tuulee aivan järjettömän paljon, ja aamulla pihalla käydessäni olin melkein jo luovuttamassa ennen kun edes lenkille pääsin. Onneksi sain itseäni niskasta kiinni ja lähdin kuin lähdinkin lenkille. Tosin sillä ajatuksella että jos tuuli käy liian kovaksi, jätän lenkin lyhyemmäksi. Kyllähän siellä tuuli, ja välillä sai pää edellä puskea vastatuulta päin, mutta en luovuttanut. Onneksi!

Mulla meni kymmenen kilometrin juoksemiseen 1 tunti ja 15 minuuttia! Paljon paremmin meni kuin olin ajatellut.

Laitetaas tähän väliin vähän tietoa sports trackeristä ja sykemittarista. Mä siis laitoin sports trackerin päälle heti kun aloin juoksemaan, ja siitä seurasin sen millon kymppi tuli täyteen. Tässä sports trackerin tiedot:

 

Sykemittariin tuli mukaan alkulämmittelykävely ja loppukävely. Tässä olis juoksun + kävelyn tiedot:

kesto: 1 h 32 min
kalorit: 1225 kcal
keskisyke: 170
max syke: 211 (bugi?)
rasvanpolttoalueella: 6:39 min
kuntoalueella: 1 h 25 min

Sellasta! Ihan kivasti meni kaloreita kyllä. Seurailen sykettä aika tiuhaan juostessa, ja se pysy siinä 170-175 aikalailla koko ajan. Ylämäessä se pomppas sinne yli 185, mutta muuten oli tasasta.

Sitten siitä itse juoksusta. Ekat 15 min tuntu vähän ikävälle, tuntu että jalat meni maitohapoille, ja tahtia koitin pitää aika rauhallisena. Jostain syystä mun on tosi vaikea hölkätä hitaasti. Musta tuntuu että se vauhti koko ajan nopeutuu siihen mun normaaliin itselle mukavaan vauhtiin.Tavoitteena ei tosiaan ollut saada hyvää aikaa, vaan selviytyä kympistä. Siksi yritin mennä vähän rauhallisemmin, mutta niin kuin sports trackeristä näkyy, oli tahti aika tasainen koko lenkin ajan.

Mutta tosiaan, ton ekan vartin jälkeen löysin sen mukavan tahdin, ja annoin mennä. Yritin olla ajattelematta että juoksen nyt pitkää matkaa, ja koitin olla miettimättä sitä kuinka paljon on jo menty ja paljon jäljellä. Olin sopinut itseni kanssa että en edes katso matkaa ennen kun olen mennyt yli puolen välin. Ensimmäisen kerran tarkistin matkan kun olin juossut jo 7,9 km. Sen jälkeen katsoin kun mittari näytti 9,6 km, ja loput seurasinkin melko tiheään, ettei vaan mene yli! :D

Nopeasti kuitenkin meni juoksu, ja sitten kun lopetin juoksemisen, jalat tuntuivat pökkelöiltä. Musta tuntu että mä en hallinnut mun jalkoja ja tuntu ihan kun mä olisin kävellyt jotenkin tosi hassusti. Ja edelleen, kun juoksusta on melkein kaksi tuntia, mun jalkojen lihakset on vähän kosketusherkkiä ja tuntuu että niitä on käytetty! Ihana tunne! :)

Mä olen niin ylpeä itsestäni. Musta tuntuu että pystyn ihan mihin vaan kun pystyn juoksemaan kympin putkeen! :) En usko että rupean kovin usein tätä kymppiä juoksemaan, joku 7-8 km on minulle sopiva, ja pitäydyn siinä. Mutta on kiva kuitenkin pitää vähän kirjaa siitä miten juoksu etenee, joten tänne bloginkin puolelle on tulossa kehitysvertailuja silloin tällöin.

Illalla tulee viikon yhteenveto vielä. Oli pakko päästä vaan tänne heti jakamaan kun oon niin innoissani!

-Kaukaa Kaunis

Kutistunut minä

Näytin teille muutama päivä sitten otteita vanhoista päiväkirjoista, joista löytyi mm. viime vuoden tammikuussa otetut mitat koko kropasta. Tässä olis se kuva päiväkirjasta:

Eli tuommoset mitat on ollut silloin. Mulla ei valitettavasti ole hajuakaan mitä painoin tuolloin, mutta sen verran voin verrata, että otan mitat nykysestä minästä, ja katsotaan paljon on eroa parin vuoden takaiseen.

Tänään siis mittailin itseäni, ja tässä olis tän hetken mitat, ja vertailua nuihin parin vuoden takasiin:

                                                         16.11.-13            11.1.2012               ero

      kaula:                                         37,5 cm                  43 cm                 -5,5 cm
      kainalon alta:                                 97 cm                  110 cm                - 13 cm
      rinnus:                                         102 cm                   118 cm                 - 16 cm
      rinnan alta:                                    93 cm                   105 cm                 - 8 cm
      vyötärö:                                       90 cm                    105 cm                  -15 cm
   lantion levein kohta:                         113 cm                  131 cm                 -18 cm
lantioluiden kohdalta, vatsan alta:         108 cm                 121 cm                -13 cm
     yläreisi:                                         66 cm                   74 cm                   -8 cm
     reiden puoliväli:                              55 cm                   64,5 cm               -9,5 cm
      pohje:                                          40,5 cm                 44 cm                  - 3,5 cm


Aikamoisesti senttejä. Katoin tolla mittanauhalla esim. ton lantioltakin lähteneen kerroksen, ja tuntu hurjalta että se on ollut mun ympärillä. Sinänsä harmi kun en tiedä tota painoa missä noi 2012 mitat on otettu, mutta sen verran tiedän että olin kuitenkin pienempi kuin tän vuoden kesäkuussa  jolloin painoin yli 100 kg. Eli senttejä on lähtenyt vielä enemmän tän mun prosessin aikana. Jos heittäisin villin veikkauksen, uskoisin että oon pyöriny siellä 96-98 kiloissa pari vuotta sitten.

Mutta tää oli musta mielenkiintosta, ja nyt mua harmittaa että en ottanut niitä mittoja sillon kesällä vaikka oli tarkotus. Voisin näitäkin yrittää vaikka kuukauden, kahden välein päivittää.

-Kaukaa Kaunis

Tavoitteista

Luettuani Paistin mahtavan sarjan Toimivista Tavoitteista (lista kaikista kirjoituksista postauksen lopussa), aloin miettimään omia tavoitteitani ja sitä prosessia joilla tavoitteet olen asettanut.

Aloitetaas nyt ihan perustavoitteesta laihduttajalla: lopullisesta painotavoitteesta. Pitkään ajattelin että ei niillä numeroilla niin väliä, kyllähän fiilis ja peili kertoo milloin ollaan valmiita. Väärin. Tämän huomastin itsekin jo ihan elämäntapamuutoksen alussa, jolloin otin vaa'an mukaan touhuun (aloitin laihdutuksen siis ilman vaakaa), ja koko projekti heti selkeni ja tuli konkreettisksi. On paljon helpompi laihduttaa kun tietää kuinka paljon on takana, kuinka paljon edessä, ja kuinka kauan sen saavuttamiseen menee. Alun vaa'aton meininkini oli kuin sumussa kulkemista. Varmaa edistystä ei voinut tietää, ja ei tiennyt tekeekö joitain väärin tai oikein ja jos jotain täytyykin muuttaa.

En kuitenkaan osannut ihan heti määrittää omaa tavoitepainoani, koska ajatus esim. 7-alkuisesta luvusta oli niin utopistinen, että ajattelin homman jäävän siihen saman tien jos alan tavoittelemaan kuuta taivaalta. Tämä on juuri tätä suomalaista negatiivisuutta, mistä Paisti kirjoituksessaan puhuu. Valitsin kuitenkin tavoitepainon, joka lähti normaalipainon rajasta (75 kg) ja on laskenut nyt 72 kiloon. Minulla on nyt vähän sellainen kutina että tuossakin painossa lähden sitten kiinteyttämään ja laskemaan ehkä sinne 6-lukuihin, mutta se on sitten sen ajan murhe, tällä hetkellä tavoitteena on tuo 72 kg.

Minun tavoitepaino ja välietapit löytyy täältä.

Paisti puhui myös siitä, mikä merkitys syillä on esim. laihdutustavoitteiden toteutumiseen. Tämän allekirjoitain aivan täysin. Yksi mieleenpainuvin lause mitä yksi luennoitsija on opinnoissani sanonut menee näin: "Erota halut valmiuksista ja toiveet voimavaroista." Tämä on mun mielestä totta ihan jokaisessa muutoksessa millä tahansa elämänalueella. Ei riitä että haluaa olla laiha. Pitää kysyä miksi. Halu vie ihmistä ehkä parhaimmillaan pari päivää, mutta valmiudet, jotka syntyy tiedosta ja itsetuntemuksesta, vie maaliin saakka. Monet on multakin kysynyt mistä mä saan motivaation tähän, ja miten mä jaksan. No, helppoa kun ymmärtää miksi tähän on edes lähtenyt, ja tietää ja tuntee itsensä ja voimavaransa. Ja uskoo myös kykenevänsä siihen. Pelkkä ihannevartalon liimaaminen jääkaapin oveen ei auta, vaan kaiken täytyy lähteä itsestä ja omaan arvomaailmaan sopivista tavoitteista. Esim. mä en ole pinnallinen ihminen, joten pinnalliset syyt ei (yksin) riitä mun motivaattoreiksi.

Mun listaamia syitä löytyy täältä ja täältä.

Viimeisenä pohdin vielä sitoutumisesta tavoitteisiin. Paisti onkin kirjottanut monia hyviä vinkkejä tähän asiaan, ja ne kannattaa käydä lukasemassa täältä. Itsellä blogi, blogien seuraaminen ja erilaiset ohjelmat ja sovellukset ovat tuoneet sen sitoutumisen mitä minä ainakin alussa kovastikin tarvitsin. Latasin juoksuohjelman kännykkääni, ja vaikka se maksoi pari hassua euroa, oli se silti tarpeeksi siihen että se sitoutti myös käyttämään sitä sovellusta. Blogi tosiaan on ollut älyttömän suuressa osassa painonpudotusta, ja se tuki mitä olen saanut kaikilta teiltä ihanilta lukijoilta ja kanssabloggaajilta (<3). Blogeista olen myös saanut ideoita ja ihan puhdasta tietoa laihdutuksesta, ja se on auttanut tässä elämänmuutosprojektissa.

Siinäpä oli lyhykäisyydessään pohdintani omista tavoitteistani. Olen miettinyt joitakin sopivia konkreettisia tavoitteita nyt lähitulevaisuuteen ja kauempaankin tulevaisuuteen, ja teenkin niistä omaa postausta lähiaikoina.

Menkää kurkkaamaan Paistin sarja ja säätäkää omat tavoitteet kuntoon! :)

-Kaukaa Kaunis

p.s. kuvituksena randomeita kuvia blogin historiasta.

Vertailukuva extra! part 3

Oukei, eli näinä virallisten vertailukuvien väliviikkoina on mulla ollut tapana etsiä arkistoista joku vanha kuva ja lavastaa tilanne uusiksi samoilla vaatteilla.

Tällä kertaa valitsin mun juoksuvermeet, jotka ostin heinäkuussa, ja niitä täällä blogissa esittelin.

Nyt olis aika vertailla miten samat trikoot istuu nykyään päälle. Tässä olisi siis lähtötilanne:

  Ja tässä tämän aamun otos:

Ja tässä olis hieno kollaasi:

Eli kiloja on tosiaan yli kymmenen tippunut noiden kuvien välissä, mikä ei kyllä näy noissa kuvissa juuri ollenkaan? Oonkohan mä laihistanut tuolloin heinäkuussa? :D No joo, eroa on kuitenkin tullut, koska tuo juoksutakki on nykyään jo löysä, ja sinne mahtuu alle tyyliin villapaita ilman että täytyy venyttää vetskaria. Sillon heinäkuussa kun nämä ostin, niin tota vetoketjua sai venyttää vaikka alla ei olis ollut mitään muuta kun urheilurintsikat.

Noi juoksutrikootkin on nykyään sen verran isot, vaikka ne onkin edelleen ihonmyötäset jaloista, niin mun pitää vetää ne korviin saakka vyötäröltä, ja kiristää nauhat tosi kireelle, että ne ei tipu. Ja sillon kun kiristän vyötärönauhat, niin kangas jää vyötärölle vähän sillee ryppyyn kerroksittain.

Mutta oon nyt juossut noillakin sillee että mulla on kerrasto alla, ja takin alla vielä toinen pitkähihanen, eli ihan hyvä että sinne mahtuu :)

Takki ja trikoot on molemmat ostettu cubuksesta, ja on kokoa XL.

-Kaukaa Kaunis

p.s. eikös olekin hienot kollaasit? Kiitos, Paistin vinkkauksen iPiccyyn.

Dear Diary

Tänään päästän teidät esioikeutettuun asemaan, kun paljastan teille hieman vanhoja päiväkirjojani.

Eilen innostuin etsimään vanhoja päiväkirjojani, ja niistä halusin varsinkin löytää jotain laihdutukseen ja painoon liittyvää informaatiota. Ja arvatkaa vain löysinkö!

Ihmiseksi, joka ei ole koskaan kynnyt pitämään päiväkirjaa paria päivää pidempään osuin oikeastaan kultasuoneen näin sanoakseni erään päiväkirjan kohdalla.

Tässäpä olisi siis Kaukaa Kaunis vuoden 2009 joulukuussa, kun lihavuus oli taas alkanut ahdistaa:

Mä olin siis 17-vuotias lukiolaistyttö, joka halusi olla vanhojen päivänä laiha. Voi että mua rupes säälittää tätä tyttöä, ja se olin kuitenkin minä! Tässä oli mun hienot suunnitelmat:

-2 kg/vko?? Whaat? Hyvä minä. Todella realistista.

Mä painoin neljä vuotta sitten 89,1 kg, mikä on enemmän kun mä painan nyt. Se on mun mielestä surullista. Ja se epätoivo joka mulla oli, mutta sitten mun voimavarat ei riittäneet siihen että mä oikeasti tekisin jotain asian eteen. Mä muistan kun mä niin haaveilin siitä että Wanhoissa tanssisin hoikkana. Ja pah! Jos mä oikein muistan niin tosta meni viikko niin mä en enää edes muistanut koko laihdutusyritystä. Ja yritykseksihän se jäi vaikka mä kuinka hartaasti toivoin ettei jäisi.

No, hypätääs sitten kesäkuuhun 2010, jolloin päätin kokeilla master cleansea, eli laihtua vesipaastolla. Todella terveellistä tämäkin.

Kuten päiväkirjasta näkee, niin pariin päivään tämäkin jäi, onneksi. Muistan tän mun yrityksen, katsoin youtubesta videoita joissa ihmiset oli 30 päivää paastonnut tällä, ja laihtunut hurjia määriä. Sitten kolmantena päivänä kun mä paastosin, mun sisko piti tuparit ja retkahdin, epäonnistuin. Taas.

 Tässä mun paino oli 92.5 kg, eli edellis joulukuusta olin lihonnut 3,4 kg. Kyseessä kuitenkin 17-vuotias tyttö, jonka pituuskasvu on jo lakannut. Tosta mä paisuin kolmessa vuodessa vielä yli 100 kiloiseksi.

Harpataas sitten tätä mun elämäntapamuutosta edeltäneeseen laihdutusyritykseen, joka oli 2012 vuoden uudenvuodenlupaus. Mulla oli kalenteri johon kirjottelin liikkumisia ja ruokailuja ja vedenjuontia. Homma oli siis paljon terveellisempää kuin aikaisemmin, mutta mikä tästä yrityksestä puuttui, oli terve asenne ruokaan. Saatoin syödä salaattia ja kanaa koko viikon, mutta sitten viikonloppuna kun yksin junnailin kotona (olin vasta muuttanut uuteen kaupunkiin ja en tuntenut ketään) saatoin tehdä viikonlopun aikana mutakakun ja ison padallisen makaroonilaatikkoa, ja syödä molemmat viikonlopun aikana. Tätä kesti kalenterin mukaan ihan vuoden alusta tammikuun 29. saakka. Eli melkein kuukauden. Tässä projektissa mulla ei ollu painoa, koska mulla ei ollut vaakaa. Sen sijaan mittasin itseäni mittanauhalla, ja tässä olis mitat musta 11.1.2012:

Heti kun saan jostain mittanauhan käsiini, niin mittaan tän hetkiset mitat ja teen vertailupostauksen.

Mutta sellasia yrityksiä mulla on ollut aiemmin. Mä en ole koskaan lähtenyt ihan tosissaan pudottamaan painoa, joten ei ihmekään että nää ei oo onnistunut. Ja nää tosiaan on oikeastaan niitä ainoita kertoja kun oon yrittänyt laihduttaa, koska suurimmaksi osaksi en jaksanut lähteä edes yrittämään.

Ihanaa että nyt on jo tässä vaiheessa, jossa on jo saavuttanut paljon, ja tietää että pystyy siihen! Mä haluasisin vain ravistaa tota 17-vuotiasta minääni ja toitottaa sille että ota selvää asioista, ja tee se! Mutta se ei ollu sitten tarkotus silloin laihtua, mutta nyt on !

-Kaukaa Kaunis

Painopäivitys

Aamulla hyppäsin vaa'alle ja se näytti tätä:

en jaksanut enää kääntää.

83,9 kg, eli kahdessa viikossa on tippunut -1,2 kg, joka tarkoittaa -0,60 kg/viikko.

Tää on aina niin jännää nähdä aina vaan alempia lukuja vaa'alla, kun ei tosiaankaan muista tai tiedä milloin on viimeksi ollut tämänkin painoinen. Ajattelin etsiskellä tässä tänään vanhoja päiväkirjoja, koska mulla on sellanen muistikuva että oon joskus pari vuotta sitten ottanut ihan senttimittoja ittestäni, ja sitten josko jostain yläasteen päiväkirjasta löytyisi ihan sen aikaisia kiloja! Se olis musta äärimäisen mielenkiintoista.

Seuraavaan välitavoitepainoon, eli -15 kg pudotukseen, on enää -300 g. Jaiks! Sitten olis tavoitepalkinnonkin aika, eli kampaamokäynti! Taidan nyt pomppia joka aamu tällä viikolla vaa'alla, ja heti kun menee tuon ali, niin kampaajalle mars. Sitä on tässä jo koko syksy odotettukin :)

Olen innoissani! Kilot karisee ja elämä hymyilee.

Palaillaan taas huomenna! :)

-Kaukaa Kaunis

Viikko 45 & liikuntaspurtin yhteenveto

Nyt on liikuntaspurtti tehty! Me siis useamman bloggaajan kanssa alotettiin neljä viikko kestävä liikuntaspurtti, joka tarkotuksena oli saada 24 h liikuntaa kasaan koko kuulta. Onnistuin!

Laitetaapas aluks tän viikon liikunnat:

Maanantai: -
Tiistai: Vesijuoksu, 1h 10 min
Keskiviikko: Zumba, 55 min, -523 kcal
Torstai: Vesijuoksu, 30 min
Uinti, 30 min
Pyöräily, 45 min, n. 15 km
Perjantai: juoksu, 46 min, 4,5 km, -525 kcal
Lauantai: kävelylenkki, 1 h 35 min, 8,65 km, -674 kcal
Sunnuntai:-

Eli yhteensä 6 h 11 min tälle viikolle. Viime viikolta jäi  3 min ylimäärästä, eli neljässä viikossa liikuin 24 h 14 min. Hyvä minä!

Juuri eilen katselin näitä mun ihan ensimäisiä liikuntakoonteja, ja siellä oli kolmea, neljää juoksulenkkiä. Ja muistan kuinka sillonkin tuntu että vautsi, mähän liikun himona :D

Mutta vaikka spurtti virallisesti loppuikin, päätin että pidän tuon 6 h tavoitteena, mutta en enää niin tarkasti syynää sen kanssa että se tulee täyteen. Tosin musta tuntuu että se tulee täyteen jo ihan automaattisesti kun käyn kaksi kertaa viikossa tunnin ryhmäliikunnoissa, nyt pyrin käymään kerran viikossa uimassa, ja kaksi kertaa juosemassa, plus vielä kävelylenkit kavereiden kanssa, joita tuntuu viime aikoina olevan enemmän kuin ennen. Eli kuusi tuntia tulee luultavasti aika helposti täyteen.

Mutta huomenna palataan painopäivityksen kanssa. Saas nähdä miten on liikuntaspurtti vaikuttanut painoon!

-Kaukaa Kaunis

Opiskelijaelämää

Huh!  

Tänään olen istunut yli seitsemän tuntia tietokoneen ääressä koulutöitä tehden

 

Selkä on jumissa, niskat on jumissa ja happi loppuu.

Tämä on sinänsä ollut mielenkiintoista aikaa kun en ole napostellut mitään koulutöitä tehdessäni. Ennen olin ehdottomasti sitä mieltä että opiskelusta jos jostain saa itseään palkita herkuilla. Kummasti on tämä työskentely sujunut ilmankin herkkuja, ja oikestaan tuntuu olevan hieman tehokkaampaakin :)

Nyt kävelylenkille vähän happea nauttimaan ja paikkoja verryttelemään. Huomenna nimittäin tulossa ihan samanlainen päivä.

-Kaukaa Kaunis

p.s. Tein tänään pitkästä aikaa riisiruokaa - kanarisottoa, ja olipas se hyvää! Hiilareita tuli vedettyä, mutta kohtuudella kuitenkin.

Näistä huomaan laihtuneeni part 2

Nyt on taas kertynyt muutamia juttuja joihin onnistun ja onnistuu paremmin näin laihtumisen myötä.

1. Istuminen ja jalat. Ennen mulla oli hankaluuksia jalkojen asettelussa. Tykkään pitää jalkoja ristissä, mutta joskus tuolien malli tai pöytien mataluus (lue: mun reisieni paksuus) esti sen.
 

Kaikennäköinen lattialla istuminen oli myös hankalaa, ja tuntui että koko ajan piti muutellaa asentoa.
 Sitten oli niitä asentoja joita en koskaan lähtenyt edes yrittämään, mutta katsokaapas tätä:

2. Peitto. Mä pyörin yöllä unissani, ja tykkään pitää peittoa jalkojen tai käsien välissä, tai mytyssä pään alla.
Ongelmaksi tämä tuli siten, että peittoa ei riittänyt joka paikkaan, ja aina kaistale selkää tai jalkoja ym. oli "paljaana" ilman peittoa. Pyöriessä peittoa saattoi jäädä kerroksittain toisen kyljen alle, ja toinen kylki taas oli peitoton.

Nyt tilanne on toinen. Ilmeiseti jo hävittämäni vararengas on tuonut tarpeeksi tilaa peiton alle niin, että vaikka pyörin ja hyörin niin peitto riittää peittämään mut kokonaan. Voin kasata peittoa päänalle tai jalkojen väliin, ja silti siitä riittää toisellekin puolelle. Ei ole enää niin kylmä aamuisin kun herään!

3. Suihku. Mä yletän pesemään oman selkäni tavallisella pesusienellä! Ennen en ylettänyt ylhäältä kuin vaan niskaan, ja alhaalta ei mennyt edes lapaluihin saakka.

4. Korkokengät. Mä olen päässyt käyttämään mun korkokenkiä! Musta aina ennen tuntu että jalatkin jotenkin tursusi kaikista avokkaista ulos, ja ylipäätänsä musta tuntui että kokonaiskuva musta sillon kun mulla oli korkokengät jalassa oli koominen. Mun valtava massa oli pikkuruisten korkojen varassa, ja mietin kuinka moni pelkäsi että kaatuan heidän päälleen tai että korot ei kestä. No, ehkä tilanne ei ollut noin paha oikeasti, mutta siltä se tuntui. Eli tässä kohtaa muutos on tapahtunut pään sisällä. Itsetunto on kohentunut.


Siinäpä niitä olikin muutama. Näitä on kiva miettiä, koska näitä oikeesti tulee ihan huomaamattaan :) Eli luvassa lisää tällasia postauksia.

-Kaukaa Kaunis

Miksi annoin itseni lihoa?

Monesti elämäntapamuutoksen tai laihdutuksen aloittavat pohtivat miksi he ovat päästäneet itsensä siihen tilaan missä he ovat. Miksi stoppi ei tullut aikaisemmin, milloin kiloja olisi ollut vähemmän ja urakka näin ollen pienempi ja helpompi.

Minä vuonna 2010

Sitä olen minäkin viime päivinä miettinyt. Miksi päästin itseni lihomaan jo muodottoman lihavaksi. Olen ylipainoinen ja suuri edelleen, ja kun ajattelen sitä kuinka paljon suurempi minä olen ollut vain neljä kuukautta sitten, hämmennyn. Miten ihmeessä tilanne pääsi siihen jamaan?

Tulin siihen tulokseen että mun oikeasti pitää löytää syy ja tarttua siihen ja käsitellä se asia niin, että se ei jää taka-alalle kummittelemaan ja palaamaan joskus tulevaisuudessa niin, että vaivalla pudottamani kilot tulevat salamavauhtia takaisin.

Eli estääkseni elämäntapamuutoksen epäonnistumisen, on minun ymmärrettävä miksi minä siihen pisteeseen päädyin että elämäntapamuutos tuli aiheelliseksi.

Minä vuoden 2011 lopussa

Omalla kohdalla  paisumisen syitä ovat olleet mm. laiskuus, mielihyväkeskeisyys, epäonnistumisen pelko, "lihavuusidentiteetin" omaksuminen, vääristynyt kuva urheilusta ja vertailu veljiin.

Miksi en ole siis ennen liikkunut? Olen ollut laiska. Piste. Ei ole huvittanut lähteä lenkille koska elokuvien katsominen sohvalla on paljon kivempaa ja helpompaa. Ei tarvitse hikoilla, tuntea kipua tai epämiellyttäviä tunteita.

Tästä päästäänkin vääristyneeseen kuvaan urheilusta. En ole halunnut urheilla koska se on ikävää. Mua ärsytti ne ihmiset jotka hehkutti siitä kuinka hyvä fiilis niille tulee kun ne juoksee, jumppaa tai kuntoilee muuten. Pah, sanoin minä. Ikään kuin kukaan täysjärkinen oikeasti tykkäis liikunnasta. Ihmiset liikkuu jotta ne näyttäis hyvältä ja vois arvostella meitä muita (minua) jotka ei liiku ja näytä niin hyviltä. Tämä oli mun ajatuksenjuoksu. Kuinka väärässä mä olinkaan! Ja nyt voin sanoa että onpas ihanaa että olin väärässä! Kyllä meille ihmisille on luotu tämä keho ja taipumus liikkumiseen ihan muista syistä kun kauneussyistä. Se on vaan kiva lisä :)

Kesäkuu 2013

Liikkumattomuudesta vielä sen verran että mun kuvaa urheilusta väritti myös mun himourheilija veljet. Ne on ihan aikojen alusta harrastaneet liikuntaa, ja toinen ainakin ihan SM -tasolla yhdessä lajissa. Siispä meidän perheessä oli kahta otantaa liikkumiseen: 1) et liiku ollenkaan tai 2) liiku aivan älyttömästi ja menesty kaikissa lajeissa. Siinä ei ollut ihan helppo sitten lähteä kulkemaan sitä kultaista keskitietä.

Sitten siihen ruokapuoleen. Oon vähän jo kertonutkin että vaikka ruoka on meillä ollut suht terveellistä, niin olen syönyt aivan liikaa ja sen lisäksi napostellut liikaa kaikkea epäterveellistä. Meillä on aina herkkuja saatavilla, ja minä, jolla ei ole minkäänlaista kohtuudentajua herkuissa söin niitä sen mukaankin kotona asuessani. Ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Tämän lisäksi mukaan tuli tunnesyöminen, ja erityisesti palkitsemissyöminen. Toisin sanoen taannuin vauvan tasolle tunne-elämässäni. Vauva tuntee mielihyvää oraalisesti, eli hyvänolon tunne tulee tuttipullosta, imetyksestä tai vaikka suuhun tungetusta kengännauhasta. Pointtina kuitenkin että suu on se ensimmäinen paikka millä tutkitaan ja tunnustellaa, sekä saadaan nautintoa. No, minä, Kaukaa Kaunis 21-vee olen edelleen vauvan tasolla tässä asiassa. Mä haen/hain mielihyvää oraalisesti, syömällä. Tää on tämmönen vähän psykoanalyyttinen näkökulma, mutta pitää paikkansa monen syöpöttelijän (tai juopottelijan) kohdalla.

Marraskuu 2013

Viimosena muutama sananen tosta "lihavuusidentiteetistä". Mä olen aina ollut lihava. Tästä voisin naputella ihan omankin postauksen, mutta kerron tässä nyt jotain. Mä olen lapsesta saakka ollut lihava, ja kaikki muistot mitä mulla itsestäni on, on ylipainoisesta minästä. En toki ole aina ollut näin ylipainoinen kun nyt, mutta aina on terveystarkastuksissakin puhuttu ylipainosta. Sanomattakin on selvää että identiteetin rakentuessa on oma keho ja kehonkuva siinä aika keskeisessä osassa. Siksipä munkin identiteetti on rakentunut osittain ylipainoisuuteen. Mulle jokainen kilo alaspäin on suuri harppaus tuntemattomaan, mikä osittain pelottaakin mua. Mitä jos mä en osaakaan olla hoikka? Tää on ollut yksi syy, miksi mä en ole aikaisemmin tehnyt asialle mitään. Mua on pelottanut epäonnistuminen ja se tuntematon jota laihuudeksikin kutsutaan.

Tämmösiä asioita on siis ollut mulla riippakivinä jaloissa, mutta kun nää asiat tiedostaa, niin niitä voi ruveta työstämään. Mä en nimittäin enää näitä kiloja takaisin ota!

-Kaukaa Kaunis

Coconut oil overload

Jos "olet mitä syöt" pitää paikkaansa, niin minä olen varmastikin kookos, taikka paremminkin kookosöljyä.

Kookosöljy on kookoksesta saatavaa öljyä (duh), joka on kiinteää huoneenlämmössä, mutta sulaa öljyksi jo esim. kädenlämmössä.

Käytän kookosöljyä tuhottoman paljon. En vain sisäisesti syömällä, vaan myös ulkoisesti hiuksiin ja vartalolle. Käyttämäni öljy on cocovin kylmäpuristettua kookosöljyä.

Aloitetaas nyt kuitenkin siitä ruokapuolesta. Käytän kookosöljyä melkein kaikkeen mihin sitä pystyn vain tunkemaan. Kun teen kanaruokia käytän kookosöljyä joko paistoöljynä tai marinaadissa. Tai molemmissa.

Aamupuuroon laitan lusikallisen öljyä joukkoon. En käytä voita tai suolaa puurossa.

Silloin harvoin kun hemmottelen itseäni smoothiella, laitan joukkoon kookosöljyä.

Öljy alkaa sulamaan kädenlämmössä. Öljyn voi sulattaa myös helposti lämpimällä vedellä tai mikrossa.

 Mun keittiössä kookosöljy toimii voin sijasta aina vaan kun voi (no pun intented).

Ja miksi näin? Kookosöljy on kasvirasva, ja vaikka sen terveellisyydestä ollaan montaa mieltä, niin on se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin eläinperäiset rasvat ja kovat rasvat. Itse tykkään kookosöljystä sen takia koska se tuo hyvää makua (miedosti), tuoksua ja siinä kuitenkin on tutkitusti ihmiselle todettuja hyviä rasvoja, vaikka muista öljyistä niitä saakin enemmän.

Sitten niihin ulkoisiin tekijöihin. Kookosöljyä on käytetty kauneudenhoidossa jo muinaisten egyptilästen keskuudessa. Kookosöljy on ainoa kasviöljy joka on tarpeeksi hienorakenteinen että se ei tuki ihohuokosia, vaan kosteuttaa ja ravitsee ihoa. Siksipä olen käyttänyt kookosöljyä kasvo- ja vartalovoiteena nyt jo useamman kuukauden, ja mun iho ei ole koskaan voinut paremmin. Kauppojen rasvoissa on tiesmitä kemikaaleja ja luonnottomia aineita, mutta kookosöljyssä on vain ja ainoastaan luonnontuotetta, kookosta.

Kookosöljy, kuten useat muutkin öljyt, esim. oliiviöljy, on mainio hiusnaamio. Mä tykkään käyttää kookosöljyä koska se on aivan ihanan tuoksuista, ja siitä jää kiva tuoksu hiuksiinkin. Teen noin kerran viikossa hiusnaamion, eli öljyän hiukset juuresta latvaan, laitan sykerölle ja annan vaikuttaa. Jos teen tämän saunapäivänä, niin annan hautua saunassa, jossa lämpö vielä auttaa öljyä tekeytymään hiuksissa. Sitten shampootan hiukset pariin kertaan, ja voilá, mulla on silkinpehmeät ja kiiltävät hiukset.

Kookosöljyä voi käyttää myös meikinpoistamiseen kaiken näiden muiden asioiden ohella. Monitoimi tuote siis!

 

 Ja se tuoksuu aivan ihanalle!

Käytättekö te kookosöljyä mihinkään?

-Kaukaa Kaunis 

Vesijuoksua

Kävin tänään kokeilemassa vesijuoksua. Heräsin klo 7, ja jo 7.50 olin uimahallilla.

Olimme päättäneet kaverin kanssa mennä kokeilemaan vesijuoksua, koska kaverini selkä oikuttelee juoksusta, ja hänelle oltiin sitten suositeltu vesijuoksua joka vahvistaisi niitä pieniä lihaksia selkärangan ympärillä, ja näin juoksu maallakin voisi onnistua. Ajattelin että ei siitä mitään haittaa voi mullekaan olla.

Siispä suuntasimme yhdessä mummorunsauteen, eli vesijuoksuväylälle. Olimme väylän nopeimmat (wuhuu!), mutta myös n. 30-40 vuotta nuoremmat kuin muut juoksijat. Onneksi mummoja oli suht vähän liikenteessä, joten saimme keploteltua juoksun niin että pääsimme menemään omaa vauhtiamme eikä junnailtu muiden perässä.

Mutta niin, itse vesijuoksusta, se oli yllättävän kivaa! Ja tehokasta! Juoksimme tunnin, mutta en osaa sanoa kuinka pitkän matkan kerkisimme tunnin aikana vesijuosta, koska jouduimme tosiaan tekemään puolikkaita ja epämääräisiä ympyröitä kun etsimme vapaata baanaa.

Kun olimme tunnin juosseet ja nousimme vedestä, täytyi ihan venyttää käsiä kun tuntui niin selkeästi treeni käsissä. Ja jaloissa myös. Eli tehokasta oli.

Ainut mikä vesijuoksussa on, niin sitä en ehkä lähtisi yksin tekemään. Kaverin kanssa on kiva juosta kun siinä voi höpötellä, mutta yksin juostessa voi alkaa pitkästyttää koska homma on niin hidasta.

Positiivisen kokemuksen jälkeen päätimme että lähdemme toistekin vesijuoksemaan. Varsinkin ensi vuoden puolella kun kaverinikin saa opiskelija-alennuksen.

Uimme "normaalisti" vielä kymmenisen minuuttia, mutta tunnin juoksun jälkeen se tuntui aika raskaalle ja lähdimme saunaan.

Innostuin uinnista kuitenkin sen verran, että jos tulee sellainen rako lukujärjestyksessä, että pääsisi aamu-uinnille, niin menen ehdottomasti! Se oli ihana virkistävä tapa aloittaa päivä, ja lämmin sauna ja suihku oli näin kylmänä ja lumisena päivänä parhautta!

Musta tuntuu että mitä enemmän mä urheilulajeja kokeilen, niin sitä enemmän mä niistä kaikista innostun! Mulla alkaa kohta päivät loppumaan viikosta kun haluttaa harrastaa niin kaikennäköistä ! :)

-Kaukaa Kaunis

Youtube terveilijät

Bloggerin jälkeen mun kaikista käytetyin verkkosivusto/sovellus on youtube (tällä hetkellä). Seuraan siellä paljon kosmetiikkaan liittyviä ihmisiä, sitten tulee muut vloggaajat ja hauskuuttajat.

Nyt elämäntaparemontin keskellä sitä on halunnut ympäröidä itsensä aiheeseen liittyvillä asioilla (blogit) ja siksipä olen löytänyt youtubesta ihmisiä joita seuraan urheiluun, ravintoon ja muihin terveyteen liittyvissä asioissa.

Kirjotain teille tänään listan niistä ketä minä seuraan, ja mitä siltä kanavalta löytyy.

1. Blogilates on Cassey Ho:n pitämä kanava, josta löytyy melkein 200 treenivideota joissa Cassey itse näyttää ja ohjeistaa erilaisiin pilates, tanssi ja cardio -tyyppisiin treeneihin. Mä tykkään Casseystä, ja ne videot on tosi selkeät ja hyvälaatuset. Casseyn mallia pystyy seuraamaan helposti perässä, vaikka ei ymmärtäisi englantia niin paljoa. Ja videoita löytyy niin aloittelijoille kuin osaavimmillekin. Kanavalle tulee myös videoita terveellisistä herkuista, mutta niitä minä en ole toistaiseksi vielä kokeillut.

2. Leansecrets on fitnesscoach Brendan kanava, jossa käsitellään erittäin terveellistä ruokavaliota, käydään läpi harmillisia ruoka-aineita ja mitä tulisi välttää. Brendalla on paljon kokkausvideoita joista voi saada inspiraatiota omaan terveelliseen ruokavalioon. Brenda juttelee paljon myös treenaamisesta, varsinkin kuntosalitreenaamisesta, ja rasvanpoltosta. Ja löytyy leansecretistä paljon informatiivisia videoita, esim. laihdutuksesta yleensä ja naisten rasvasolun rakenteesta.

3. PsycheTruth on täynnä informatiivisia videoita terveellisestä ruokavaliosta, huonoista ruoka-aineista, laihdutusmyyteistä, ruokamyyteistä ym. Täältä löytyy myös hierontavideoita, liikunta-, ja syvävenyttelyvideoita. Tämä on siis hyvinvointiin yleensä koskeva kanava, ja puheenaiheena on myös esim. medikalisaatio ja muutenkin monet "salaliittoteoriat" varsinkin ruokabisnekseen liittyen.

4.FitnessBlender on kanava josta löytyy kotijumppia, voimaharjoittelua, venyttelyä ja monenlaista muuta treenivideota. Nämä on todella ammattimaisesti tehty, ja helposti seurattavissa.

Siinäpä ne olikin ne mitä mä seurailen eniten. Jos haluan tehdä kotijumpan, valitsen joko blogilatesin tai fitnessblenderin. Ruokaan liittyvissä jutuissa seurailen Leansecretsiä ja PsycheTruthia. Kaikilta löytyy paljon hyödyllisiä videoita, ja suosittelen katsomaan josko teillekin löytyisi sieltä tietoa ja motivaatiota.

-Kaukaa Kaunis

Viikon 44 yhteenveto

Taas olis viikko pulkassa. Tällä viikolla sairastelin, tai sairastelen oikeastaan edelleen, syysflussaa. Onneksi nyt olen jo voiton puolella, ja viimeisiä limoja irroitellaan.

Urheiluun se on vaikuttanut tietenkin niin, että tällä viikolla tuli sitten muutama päivää jolloin en uskaltanut evääni liikauttaa. Ja jos uskalsin, niin sen sitten huomasi seuraavana päivänä. Eli tässä oltaisiin jo täysin terveitä jos olisin vain suosiolla jättänyt kaikki liikuntasuoritukset pois.

Mutta tässä olis tän viikon saldo:

Maanantai: 5k to 10k -juoksutreeni + kävely, 1 h 3 min, -717 kcal
Tiistai: Pyöräily, n. 12 km, 40 min
Keskiviikko: -
Torstai: Pyöräily n.15 km, 45 min
Perjantai: -
Lauantai: Kävelylenkki, 1 h 22 min, -580 kcal
Sunnuntai: Käsitreeni salilla, 1 h, - 387 kcal

Tämä tekee siis yhteensä 4 h 50 min. Liikuntaspurtin osalta jäi siis 1 h 10 min vajaaksi. Onneksi sain viime viikolla 1 h 13 min pankkiin tunteja, joten ensi viikolla, joka onkin spurtin viimeinen viikko, tarvitsee liikkua 5 h 57 min. Onpas tarkkaa :D

Tämän viikon liikunnat olivat siis kevyitä sairastumisen jälkeen. Meinaan ottaa ensi viikon alunkin nyt ihan rauhallisesti että pääsisin tästä nyt kokonaan eroon. Ja se kymppikin pitää juosta kohtapuoliin.

Syömiset on menneet vähän niin ja näin. Musta tuntuu että aika plusmiinusnolla ollaan menty nyt.

Palaillaan taas huomenna! Muutaman päivän blogihiljaisuuden jälkeen kiva päästä taas kirjottelemaan.

-Kaukaa Kaunis