Aloitetaan tietenkin suurimmasta, eli elämäntapamuutoksesta. Hyppäsin junaan ihan kesäkuun alussa, ja matkustin monta tuntia kotiseudulle viettämään perhetuttujen/ystävien ylioppilasjuhlia. Matka meni hyvin, mutta sattumalta törmäsin loppumatkasta junassa tuttuun, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Tämän tutun kasvoilta olin erottavinani sen hieman kummastuneen/järkyttyneen ilmeen siitä kuinka paljon oli muuttunut. Huonoon suuntaan. Tuo ilme lienee monille tuttu, ja oli se sitten oman pään sisällä, tai ei, niin oon kiitollinen siitä että sen ilmeen näin.
Seuraavana päivänä pyysin kaveria ottamaan kuvaa minusta ja vastavalmistuneista ylioppilaista, ja sain kokea uuden järkytyksen. Jaan teidän kanssa nyt tämän järkytyksen.
Koska mä rajasin noi mun kaverit tosta pois, niin toi ei näytä edes niin järkyttävältä kun se oikeasti on, vaikka kyllä se tollasenaan jo ihan tarpeeksi kauhea on. Tätä kuvaa katsoessani mä päätin että nyt pitää tehdä jotain. Seuraavana päivänä palasin takaisin kotiin opiskelupaikkakunnalle, ja tiesin että tulen olemaan siellä noin kuukauden yksin töitten takia. Päätin että nyt annan itselleni kuukauden niin että koitan oikeasti muuttaa elämäntapani ja tehdä jotain hyvää itselleni. Kuukauden jälkeen katsoisin mitä tekisin. Latasin juoksusovelluksen kännykkään, ja siitä se sitten alkoi. Loppu on historiaa niin kuin usein sanotaan. Ajatus laihduttamisesta oli hautunut mielessä jo pitkään, mutta tuo tutun tapaaminen ja kuva olivat ikään kuin "viimeinen tikki" josta sain sen alkubuustauksen lähteä laihduttamaan.
Blogin perustin kesäkuun lopussa, ja voin vain sanoa että mä en todellakaan olisi tässä tilanteessa nyt jos en olisi blogia perustanut. Mulle tää on ollut väylä purkaa tuntoja ja saada tsemppiä ja motivaatiota muista blogeista ja lukijoilta. Musta on ihanaa että tää mun blogi on ollut myös muille motivaation lähde, ja te oikeesti tykkäätte lukea näitä mun juttuja!
Elämäntapamuutos on aikalailla vallannut viimeset puoli vuotta mun elämästäni, mutta kyllä mä elin ja olin tämän vuoden alkuvuodestakin.
Yksi suurimmista kokemuksista mun elämässä tapahtui tämän vuoden helmikuussa, kun mä olin Keniassa kuukauden harjoitteluvaihdossa. Reissu oli mahtava, vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti. Mä olen todellakin menossa Keniaan takaisin kun saan opinnot loppuun ja vähän tienattua matkakassaa opintojen jälkeen.
Kenia opetti mulle paljon asioita omasta kulttuurista, ja siitä kuinka paljosta mä saan olla kiitollinen elämässä. Mä myönnän että välillä tulee valitettua turhaan ja ihan vaan sen valittamisen takia, mutta tiedostan myös sen että Kenian reissun jälkeen osaan arvostaa paljon enemmän mun elämää Suomessa ja pieniä arkisia asioita jotka on oikeastaan itsestäänselvyys täällä Suomessa.
Sen kummempia ei mulle tänä vuonna tapahtunut, mutta elämäntapamuutos on muuttanut mun elämän niin täysin että se on jo ihan tarpeeksi. Liikunnan tulo elämään on tehnyt musta terveemmän ja mä voin paremmin. Painon pudotessa itsetunto on noussut ja se on vaikuttanut ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Mä olen yksnkertaisesti hyvinvoiva kaikilla elämän osa-alueilla, ja voin sanoa että tuntuu aika mahtavalta.
Näillä fiiliksillä on hyvä jättää tämä vuosi taakse ja aloittaa uusi, ja aina vaan parempi vuosi!
Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoille!
-Kaukaa Kaunis